Kuninkaanjoen erätarinoita - Hanahi-Matin evväät. Osa 1

Hanhi-Matti on erämies, metillä paljon liikkuneen joustava askel, leveistä leukaperistä lähtevät puheet vähinsä ovelia, juonikkaita. 

Matti on leipänsä ottanut metsätöistä, virapeli homminaan völjännyt etelän herroja eräreissuilla. Tietää kulmakuntansa kulkemiset niin metän elävien kuin ihmistenkin.

Olipa eräänä syksyn somana poutapäivänä naapurin eukko tullut asioikseen Matille kylään ja pyytänyt kissanpoikia tappamaan. 

No Matti meni. Kurikoitsi muutamat kissanpojat, asetteli vainajat säällisesti muovipussiin ja nakkasi autonsa peräloosteriin. 

- Hautajaiset kera virren ja saattosanojen luojanluomille toimittelen samaan hintaan, vanha taksa, kossupottu jouluksi. Leukailee Matti aikomuksenaan illankölykkänä hautajaismutkan metsään.

Ajeli latukalla kotimökin pihaan, jossa tepasteli kylän nokkamiehiin lukeutuva isäntämies Sakari. Mentiin tupaan kahvinkeittoon. Juteltiin niitä näitä. Aika kului, ilta pimeni, vieras häipyi.

Hautajaislenkki jäi siltä päivältä. 

- No on uusia päiviä herramme almanakassa. Jupisee mies itsekseen.

Meni kuulakka syksyinen yö, valkeni uusi päivä uusin askarein. Autuaasti unohti Matti kissanraadot. Meni useampi päivä puuhailessa milloin mitäkin.

Jokin muistettava, ylen tärkeä asia, vaivasi välillä Hanhi Matin mielenkulkua. 

- Hautukoon kypsyköön, ei liene kovin tärkeä asia kun ei törähdä mieleen.

Jatkuu...